taloushistorian aikajana

  • 400

    Varhaiskeskiajan luontaistalous

    Luontaistalous on omavaraistalouden muoto, jossa yhteisö valmistaa itse ruuan ja muut tuotteet. Luontaistaloudessa ruokaa ja tavaroita vaihdellaan keskenään, eikä sillon ollut minkäänlaista rahaa käytössä.
  • 1200

    1200-luvun esikapitalismi ja pankkilaitoksen synty

    1200-luvulla yleistyi esikapitalismi. Esikapitalismilla tarkoitetaan ennen taloudellista vallankumousta harjoitettua kapitalismia.
  • 1400

    1400-1500-lukujen Medicit ja Fuggerit

    Medicit ja Fuggerit olivat 1400- ja 1500-luvuilla Euroopassa suuresti vaikuttaneita pankkiirisukuja.
  • 1500

    Merkantilismi 1500-1800

    Merkantilismi oli itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jossa tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Sitä toteutettiin monopolien, tullin ja kauppakieltojen avulla.
  • Fysiokratismi

    Fysiokratismi tarkoittaa maatalousyhteiskuntien mukaista talousteoriaa, jossa keskeistä on maatalous. Fysiokraatit uskoivat, että kansojen vauraus johtui maataloudesta, eikä teollisuudesta ja kaupasta. He halusivat lisätä alkutuotantoa, kuten esimerkiksi metsätaloutta ja kaivostoimintaa. Fysiokratismi kehitettiin 1700-luvun puolivälissä.
  • Taloudellinen liberalismi

    Talousliberalismilla tarkoitetaan talouden ja markkinoiden vapautta. Siihen kuuluu esimerkiksi vapaa kaupankäynti ja verotuksen ja talouden sääntelyn vähyys.
  • Marxilainen suunnitelmatalous

    Kaikki oli yhteisomistuksessa, ja talouden tuottamat palvelut ja tuotteet määriteltiin viidelle vuodelle kerrallaan.
  • Keynesiläisyys

    Keynesiläisyys perustuu näkemykseen, että julkinen sektori voi, ja sen tulisi, säädellä taloutta tarvittaessa, jotta vältyttäisiin talouskriiseiltä ja varmistettaisiin hyvä työllisyys ja kasvu.
  • Uusliberalismi

    Uusliberalismi perustuu näkemykseen siitä, että markkinat ovat paras keino hallita taloutta, ja että julkisen hallinnon tulisi minimoida roolinsa talouspolitiikassa.
  • Monetarismi

    Monetarismi perustuu näkemykseen siitä, että hintavakauden ylläpitäminen on tärkein talouspolitiikan tavoite, ja että tämä voidaan saavuttaa säätelemällä liikkeellä olevan rahan määrää.